 |
| Kuva: Tiina S. / Pekka A. |
Jo viikolla vaeltaessamme
olimme kuulleet vaellusopas Mariolta, että Mandarfenin kukoistavat parvekekukat
pannaan alulle Imstissä sinne vietyihin kukkalaatikoihin. Sitten juhannuksen
jälkeen, tai joskus ennenkin, kukkalaatikot palautetaan Imstistä takaisin
alppikyläämme jo terhakkaina, alppi-ilmasta nauttivina kukkina. Mario kertoi
myöskin, että erinomaisesti kukoistavien kukkien salaisuus on myös kylmissä
kesäisissä alppiöissä. Mutta, joka tapauksessa, meillä kaimatytöillä,
Tiinoilla, heräsi kiinnostus matkata postibussilla päätepysäkille asti, ja
nähdä omin silmin Imst.
Tuumasta toimeen:
perjantai-aamuna klo 10.08 starttasimme matkamme. Edelleen, vaikka elettiin jo
loppuviikkoa, emme saaneet silmiämme irti henkeäsalpaavista alppimaisemista.
Toki kahden puheliaan naisen innokas keskustelu hieman haittasi maisemiin
keskittymistä..
Jännitimme, löytäisimmekö
päätepysäkin, jolla poistua bussista, mutta huolemme oli turha. Eikä sitten
muuta kuin valloittamaan Imstiä! Ja tietysti ilman karttaa, joka hauskasti
nostatti seikkailuhenkeämme. Eipä aikaakaan kun edessämme kohosi kaunis
rakennus, jonka näyteikkunat vangitsivat meidät. Kauniita, käytettyjä
alppivaatteita juhlaan ja arkeen! Tosin second hand -kauppa myi muutakin kuin
em. vaatteita, mutta tehokkaita sisäänheittotuotteita ne olivat. Ja niinpä
kaunis, huoliteltu nahkaliivi löysi uuden kantajan tämän kirjoittajan miehestä.
 |
| Pekka und die neue Weste Foto: Antero P. |
Huomatkaa: hintaan 24 euroa! Olimme innoissamme tästä löydöstä. Mutta sitkeästi
vastustimme halvalla ostamisen himoa, eikä mukaamme tarttunut muuta tuosta
viehättävästä liikkeestä.
Lähestyttiin nyt jo sitten
lounasaikaa. Silmiimme osui sievä kahvilasta kertova mainoskyltti. Etsimme
kotvan aikaa ko. kahvilaa, ja lopulta löysimme sen talon kulmasta portaiden
päästä. Ja niinpä nälkäiset Tiinat
marssivat kahvilan tiskille kovassa touhussa aikeinaan tilata murua rinnan
alle. Voi mikä moka! Nälkäkö vai mikä sai meidät unohtamaan paikalliset tavat:
nyt ei tarvinnutkaan palvella itse itseään. Olisi vain pitänyt malttaa odottaa
pöydässä palvelua.. Ja meitähän sittemmin palveltiin hyvin. Oli lystiä
kerrankin istua rauhassa lounasaikaan kahvilassa ja seurata muiden
lounasvieraiden edesottamuksia. Hei, tuohon naapuripöytään taisi tulla paikallisen
pankin tiimi lounaalle, tuumimme selvällä suomen kielellä toisillemme. Niin
erilainen meidän rento loma-asumme oli heihin verrattuna. Käyttämämme
eksoottinen kieli noteerattiin, tosin itävaltalaisten kohteliaalla
pidättyväisyydellä. Sitten täyden vatsan kera kohti uusia seikkailuja!
Hyvin varustettu kirjakauppa
nappasi meidät seuraavaksi. Meillä molemmilla oli intoa tutkia kaupan antia
perusteellisesti. Vielä oli tuliaisia ostamatta rakkaillemme. Vietin tovin jos
toisenkin tutkimalla liikkeen englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka saksan
kielen kurssilla olimmekin. Kauniit ensi vuoden kalenterit, joissa oli
houkuttelevia kuvia Itävallasta, veivät huomioni. Näinpä turisti tutkii
kaupassa aina arvattavissa olevaa turistitavaraa. Mutta turistin mieltä ilahdutti
erityisesti kirjakaupan erittäin hyvin varusteltu leponurkka, jossa oli
juotavaa, istumaan houkutteleva punainen nahkasohva ja sievästi somistettu
pikkula. Merkillepantavaa oli asiakkaan maallisten tarpeiden huomioiminen.
Yllätyin iloisesti, että toiletti lisukkeineen löytyi helposti myyjättäreltä
asiasta kysyttyäni. Olin nimittäin varautunut suomalaiskansalliseen
yksikantaiseen kieltoon asiasta kysyessäni.
 |
| Foto: Tiina S. (kuvassa Tiina K.) |
Jäädessäni vielä penkomaan
erään vaatekaupan ulkovaatetäkyjä menetin kaimatyttöni näkyvistäni. Odotin ja
odotin. Voiko Tiinalla olla tuttuja täällä Imstissäkin, aprikoin mielessäni.
Kävi ilmi, että Tiinaa oli alkanut haastatella eräs opiskelijaneitokainen, joka
oli ollut vaihdossa Suomessa, olikohan Rovaniemellä. Haastattelua ei saatu
tehtyä, mutta naisten välille kehkeytyi kylläkin antoisa keskusteluhetki.
Imst yllätti meidät
iloisesti! Eikä vähiten kauniiden maisemiensa ansiosta: Imstkin on tavallaan
Alppien kainalossa. Kaksi tyytyväistä, eksoottista kieltä pajattavaa naista
palasi postiautolla hotellimme makoisalle iltapäiväpalalle! Tiina S.
