Pitztal 2014-2015

11- Mittagskogelin (3159 m.) valloitus

Foto: Arto N.

Mittagskogelin 3159 m valloitus alkoi Gletscherbahn-matkalla: 1,5 km kallion sisällä vaijerivetoisella junalla 2840 metrin korkeuteen, jossa lumikissat tekivät laskettelurinteitä ja uudet aurinkopaneelirivistöt keräsivät puhdasta energiaa puhtailla rinteillä.

Lumitöitä! Foto: Arto N.

Polut oli merkitty iloisesti kiviin maalatuilla lipuilla, huipulla jyrkimmissä paikoissa oli metalliketju auttamassa etenemistä.

Foto: Arto N.

Lampaita ei kivikko enempää kuin ruohon puuttuminenkaan estänyt kiipeilemästä korkeuksissa. Huimat maisemat avautuivat Pitztalin laaksoon, Rifflseelle ja kohti Wildspitzeä. Taivas tuntui olevan lähempänä.

Pitztalin laakso ylhäältä katsottuna, Arto N. 2015

Kiviä oli joka lähtöön: ruskeita, harmaita, pilkullisia, raidallisia, säpäleitä ja järkäleitä. Vaeltajilla oli ollut aikaa pinota niitä matkamerkeiksi ja silmäniloksi polkujen varrelle.

Foto: Arto N.

Alastulo sujui yllättävän vaivattomasti sauvojen kanssa. Elämys oli vertaansa vailla! Wunderschön! Jaana

12- Elämäni ensimmäinen tosivaellus Alpeilla!

Koska tiistaina olin Innsbruck-ryhmän mukana tutustumassa kaupunkiin, jäi tiistain vaellus Rifflseelle ja pikkujärvelle vielä ylempänä väliin. Keskiviikkona ryhmäjako muodostuikin niin, että Seppi lähti taas vetämään vaativampaa ryhmää ja Mario pääasiassa tasaisella menevää reittiä puronvarsitietä kylien ohi. Voi! edelleen epäröin polveani, ei siis Seppin mukaan. En myöskään halunnut lähteä tasaiselle. Onneksi muodostui omasta porukasta Ismon vetämä ns. varjoryhmä pääasiasta henkilöistä, jotka olivat tiistaina Innsbruckissa. Lähdimme siis samoihin maisemiin, joihin Seppi vei tiistaina ryhmää. Ensin hissillä ylös n. 600 m, sitten kierrettiin ja ihailtiin Rifflseetä ja lähdettiin kiipeämään rinteitä n. 300 m ylöspäin.

Rifflsee, Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Ihailtiin vuoripuroja ja kuunneltiin niiden solinaa. Keskusteltiin välillä lampaiden kanssa, jotka vähän vihaisen näköisinä tuijottivat meitä, kun meillä ei ollut mitään tarjottavaa heille. Kun lauman pässi alkoi lähestyä, oli paras jatkaa matkaa. Löytyi se korkealla oleva karttaan merkitty järvikin. Meillä sitä kutsuttaisiin lätäköksi. Sitten alkoi alastulo, ensi kivikkorinnettä n. 300 alaspäin ja pysähdyttiin aurinkoiselle Rifflseehütten terassille tauolle ja ihailemaan maisemia sekä tietysti tankattiin. Sitten matka jatkui omin avuin alas kylään. Edellisenä päivänä Seppin ryhmä oli laskeutunut alas teitä pitkin. Päätimme tulla alas kylään mutkittelevia rinnepolkuja. Hienosti kaikki selviytyvät. Tämän kunniaksi olikin kiva nauttia porukalla kylmää kuplivaa. Ja mikä vielä parempi juttu: polvi ei vaivannut laskeutuessa eikä seuraavana yönä. Myös uudet kengät toimivat loistavasti. Alppivaellus teki polvelle ilmeisesti vain hyvää. Tällaista lisää!!! Helena

FOTO: Jari A.

13- Mauchele Alm - Söllberg Alm, fantastisch!

TORSTAIN YHTEINEN, LEPPOISA VAELLUSPÄIVÄ

(kaikki tämän blogitekstin kuvat: Arto N. 2015)

Speckknödelsuppe

Hennas Knödelsuppe!

AUF WIEDERSEHEN!!

14- Iloinen Imst – Tiinojen matka alppikaupunkiin!

Kuva: Tiina S. / Pekka A.

Jo viikolla vaeltaessamme olimme kuulleet vaellusopas Mariolta, että Mandarfenin kukoistavat parvekekukat pannaan alulle Imstissä sinne vietyihin kukkalaatikoihin. Sitten juhannuksen jälkeen, tai joskus ennenkin, kukkalaatikot palautetaan Imstistä takaisin alppikyläämme jo terhakkaina, alppi-ilmasta nauttivina kukkina. Mario kertoi myöskin, että erinomaisesti kukoistavien kukkien salaisuus on myös kylmissä kesäisissä alppiöissä. Mutta, joka tapauksessa, meillä kaimatytöillä, Tiinoilla, heräsi kiinnostus matkata postibussilla päätepysäkille asti, ja nähdä omin silmin Imst.

Tuumasta toimeen: perjantai-aamuna klo 10.08 starttasimme matkamme. Edelleen, vaikka elettiin jo loppuviikkoa, emme saaneet silmiämme irti henkeäsalpaavista alppimaisemista. Toki kahden puheliaan naisen innokas keskustelu hieman haittasi maisemiin keskittymistä..

Jännitimme, löytäisimmekö päätepysäkin, jolla poistua bussista, mutta huolemme oli turha. Eikä sitten muuta kuin valloittamaan Imstiä! Ja tietysti ilman karttaa, joka hauskasti nostatti seikkailuhenkeämme. Eipä aikaakaan kun edessämme kohosi kaunis rakennus, jonka näyteikkunat vangitsivat meidät. Kauniita, käytettyjä alppivaatteita juhlaan ja arkeen! Tosin second hand -kauppa myi muutakin kuin em. vaatteita, mutta tehokkaita sisäänheittotuotteita ne olivat. Ja niinpä kaunis, huoliteltu nahkaliivi löysi uuden kantajan tämän kirjoittajan miehestä.

Pekka und die neue Weste Foto: Antero P.

Huomatkaa: hintaan 24 euroa! Olimme innoissamme tästä löydöstä. Mutta sitkeästi vastustimme halvalla ostamisen himoa, eikä mukaamme tarttunut muuta tuosta viehättävästä liikkeestä.

Lähestyttiin nyt jo sitten lounasaikaa. Silmiimme osui sievä kahvilasta kertova mainoskyltti. Etsimme kotvan aikaa ko. kahvilaa, ja lopulta löysimme sen talon kulmasta portaiden päästä. Ja niinpä nälkäiset Tiinat marssivat kahvilan tiskille kovassa touhussa aikeinaan tilata murua rinnan alle. Voi mikä moka! Nälkäkö vai mikä sai meidät unohtamaan paikalliset tavat: nyt ei tarvinnutkaan palvella itse itseään. Olisi vain pitänyt malttaa odottaa pöydässä palvelua.. Ja meitähän sittemmin palveltiin hyvin. Oli lystiä kerrankin istua rauhassa lounasaikaan kahvilassa ja seurata muiden lounasvieraiden edesottamuksia. Hei, tuohon naapuripöytään taisi tulla paikallisen pankin tiimi lounaalle, tuumimme selvällä suomen kielellä toisillemme. Niin erilainen meidän rento loma-asumme oli heihin verrattuna. Käyttämämme eksoottinen kieli noteerattiin, tosin itävaltalaisten kohteliaalla pidättyväisyydellä. Sitten täyden vatsan kera kohti uusia seikkailuja!

Hyvin varustettu kirjakauppa nappasi meidät seuraavaksi. Meillä molemmilla oli intoa tutkia kaupan antia perusteellisesti. Vielä oli tuliaisia ostamatta rakkaillemme. Vietin tovin jos toisenkin tutkimalla liikkeen englanninkielistä kirjallisuutta, vaikka saksan kielen kurssilla olimmekin. Kauniit ensi vuoden kalenterit, joissa oli houkuttelevia kuvia Itävallasta, veivät huomioni. Näinpä turisti tutkii kaupassa aina arvattavissa olevaa turistitavaraa. Mutta turistin mieltä ilahdutti erityisesti kirjakaupan erittäin hyvin varusteltu leponurkka, jossa oli juotavaa, istumaan houkutteleva punainen nahkasohva ja sievästi somistettu pikkula. Merkillepantavaa oli asiakkaan maallisten tarpeiden huomioiminen. Yllätyin iloisesti, että toiletti lisukkeineen löytyi helposti myyjättäreltä asiasta kysyttyäni. Olin nimittäin varautunut suomalaiskansalliseen yksikantaiseen kieltoon asiasta kysyessäni.

Foto: Tiina S. (kuvassa Tiina K.)

Jäädessäni vielä penkomaan erään vaatekaupan ulkovaatetäkyjä menetin kaimatyttöni näkyvistäni. Odotin ja odotin. Voiko Tiinalla olla tuttuja täällä Imstissäkin, aprikoin mielessäni. Kävi ilmi, että Tiinaa oli alkanut haastatella eräs opiskelijaneitokainen, joka oli ollut vaihdossa Suomessa, olikohan Rovaniemellä. Haastattelua ei saatu tehtyä, mutta naisten välille kehkeytyi kylläkin antoisa keskusteluhetki.

Imst yllätti meidät iloisesti! Eikä vähiten kauniiden maisemiensa ansiosta: Imstkin on tavallaan Alppien kainalossa. Kaksi tyytyväistä, eksoottista kieltä pajattavaa naista palasi postiautolla hotellimme makoisalle iltapäiväpalalle! Tiina S.

15- Valkoisen valon kappeli ja vaellus jäätiköllä

Kokoonnuimme tavanomaiseen tapaan kello yhdeksän aamulla hotellin edustalle. Tällä kertaa meillä oli yksi opas ja lähdimme kaikki yhtä matkaa kävellen aluksi reilun kilometrin verran. Matkaisimme lähes tuhat metriä korkeammalle 2.840 metrin korkeuteen. En ollut matkalla ensimmäistä kertaa, joten tiesin, mitä odottaa. Kulkuvälineemme muistutti lähinnä metroa, jossa pääasiassa seistiin. Jyrkkää nousua kapeahkossa tunnelissa vuoren sisässä kesti jonkun aikaa.

Ylös saavuttuamme kävelimme pienen matkan ja kokoonnuimme puoliympyrään pienen kappelin eteen.

"Kapelle des weißen Lichtes" Foto: Arto N. 2015

Pekka oli ystävällisesti varautunut esittämään pienen tekstin raamatusta sekä saksaksi että suomeksi. Hetki oli koskettava ja sai osan meistä kyynelehtimään. (kiitos Pekka!!Anne)

Foto: Piela S.

Pekka & Seppi, finnisch- österreichische Zusammenarbeit Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Gletscherwanderung/ Jäätikkövaellus Foto: Arto N.

Seuraavaksi lähdimme patikoimaan alamäkeä, jossa oli osittain aika haasteellista kivikkoakin. Oli taas syytä tarkkana katsoa, mihin astui. Hyvät vaelluskengät olivat matkalla tarpeen. Säästyimme siltä osin haavereilta. Varustetäydennystäkin sai tarvittaessa aivan hotellin vieressä olevasta Intersportista.

Foto: Arto N.

Foto: Arto N. 2015

Kyllä! Kivikkokävelyä! Foto: Piela S.

Foto: Piela S. 2015

Jymy-yllätys koettiin, kun päästiin kaikki jäätikölle tallustelemaan. Kävelimme siellä arviolta vajaan kilometrin verran. Aivan railojen läheltä menimme. Jännittävin hetki oli, kun huomasin avoinna olevan railon molemmilla sivuillani. Olimme saaneet ohjeet, että ei saa poiketa oppaan ohjaamalta ”polulta” ja tiukassa jonossa olisi syytä edetä.

Marsch! Foto: Arto N.

Finnlandgruppe auf dem Gletscher! Suomiryhmä jäätiköllä! Foto: Piela S. 2015

Foto: Arto N.

Railoja! Foto: Anneli S.-H.

Foto: Arto N.

Gletscherhöhle, Foto: Arto N.

Jäätikön jälkeen oli vuorossa todella tiukka nousu. Tällä kertaa oli tie kyseessä, mutta jyrkkyys oli todella haastava. Pitää myös muistaa, että olimme aivan eri korkeuksissa kuin täällä ”Kotisuomessa”. Nyt tavoittelimme kävelyllä taas 2.840 metrin korkeutta. Kaikki sinne pääsivät, toiset hiukan nopeammin kuin toiset. Tunsi kyllä olleensa viikon aikana pienellä korkeanpaikan harjoitusleirillä.

Jäätikkövaellus oli minulle kaikista eksoottisin ja parhain kokemus matkalla. Harvoinpa elämässä tulee vastaan tällaista mahdollisuutta. Mukavaa oli myös, että se toteutettiin sellaisella vaativuusasteella, että koko porukkamme pääsi mukaan.

Odottamassa Gletscherexpressiä! Foto: Piela S. 2015

Sokerina pohjalla kyseisenä päivänä oli myös Café 3440, Itävallan korkeimmalla sijaitseva kahvila. Sinne matkasimme kuuden hengen vaijerihissillä. Maisemat olivat siten huikeat. Ensikertalaiselle korkeanpaikankammoiselle se ei välttämättä ole kovin mukava kokemus. Itse nautin matkasta huipulle täysin siemauksin!

Wildspitzbahn, Foto: Arto N.

Kahvit huipulla, näkymänä lumiset vuoret! Miten mahtavaa! Sinne olisi jäänyt pidemmäksikin aikaa nauttimaan maisemista.

Café 3440 Foto: Piela S.

Die Aussicht vom Café/ Näköala kahvilasta Foto: Piela S. 2015

Foto: Arto N.

Päivän lopuksi, ennen illallista, oli mahdollisuus nauttia hotellin saunaosastosta, hoidoista tai uinnista. Anneli

16- KNEIPPEN, was ist das? Mitä on Kneippen? Pitztaler Wasserwelten in Stillebach - kuvia Stillebachista

Wassertreten, auch Kneippen genannt, ist eine Behandlungsmethode der Hydrotherapie, die auf der Grundlage von Sebastian Kneippangewendet wird. (wikipedia.de)