MATKA TAKANA!

MATKA ON TEHTY, MAHTAVAT MUISTOT MIELESSÄ-


TÄMÄ BLOGI KUVINEEN ON KIRJOITETTU YHTEISTYÖSSÄ ITÄVALLAN MATKALAISTEN (2015-2014) KANSSA! KAIKILLE OSALLISTUNEILLE ISOT KIITOKSET!!!!

ITÄVALTAILTAMIEN esitys, klikkaa tästä!

TERVETULOA kaikki Itävallasta kiinnostuneet opistolle ”Itävaltailtamiin” lauantaina 24.10. klo 17 alkaen. Kerromme 5.- 12.9.2015 tehdystä Itävallan matkasta kuvin ja tarinoin. Tapahtumassa ovat mukana saksanopettaja Anne Pajunen ja muita matkalaisia. Tee nojatuolimatka huikeisiin maisemiin Tiroliin ja ilmoittaudu mukaan tapahtumaan! Ilmoittautumiset tarjoilua ja tilaa varten anne.pajunen@salo.fi tai 044-7784565. Grüß di Gott!

BERG HEIL!

KUVAT: Kimmo A., Luibisböden vaellus, " Ötziryhmä: Kimmo, Heikki, Heta, Henna, Matti, Anne & Seppi"

1- TIROL

"Hast du einmal Sorgen und fühlst Dich nicht wohl, dann pack Deine Sachen und fahr nach Tirol!"

Foto: Anne P.

2- LEBE DEN TRAUM- Elä unelmaa!

Foto: Anne P. ( Kristallwelten, Wattens)

LEBE DEN TRAUM

kuvan otin Kristallimaailmasta, kuvasta tuli heti mieleen oma elämä ja matkat perheeni kanssa, mutta myös opiskelijoiden...

saksankieliset maat ovat niin lähellä sydäntäni, että tunnen joka kerta eläväni unelmaani saadessani vierailla niissä ja näyttää muillekin esim. Itävallan hienoutta!

Tekemämme matka aiheuttaa edelleenkin niin suuria tunteita, että tätäkin tekstiä kirjoitan kyyneleet silmissä...

YHTEINEN MATKAMME oli niin hieno ja hienoa on myös jakaa kokemukset vielä kerran kanssanne YHTEISESSÄ ITÄVALTAILLASSAMME OPISTOLLA 24.10.2015

Alla olevan kuva on keskiviikon vaellukselta ja otsikoksi laitoin mustavalkoisesta mielestä. Keskiviikon vaellus oli viikon hienoin, mutta myös eniten (pelon) tunteita herättänyt vaellus.

" Kuva on mustavalkoinen, niin on mielikin" Foto: Heikki

 Ensimmäistä kertaa elämässäni sain jonkinlaisen hengenahdistuksen kavutessamme viimeiset metrit "Seppin vuoristojärveä" ihailemaan. Vaellusta oli takana jo pitkä matka ja jalat tärisivät jo valmiiksi, lihakset olivat hapoilla. Ilma viileni huipputasannetta kohden ja tuuli oli kylmä. Jalkojen väsymisen ja kohmeisen olon keskellä iski itselleni vielä pelon tunne kiemurrellessamme liukasta, märkää rinnettä pitkin. Alas oli iso pudotus. Mieleni valtasi pelko putoamisesta, omasta tai toisten, ja henkeni salpaantui. Jollain ilveellä pääsin ja pääsimme kaikki määränpäähän, jossa Seppi kiemurteli itsekseen vielä alas järveä kohden ja muut ottivat kuvia ja nauttivat upeista maisemista. 

Foto: Heikki

Minä itkin aurinkolasieni takana, peläten edessä olevaa alastuloa. Kimmolle uskalsin kertoa pelostani. Laitoin myös miehelleni viestin Suomeen. Pelkäsin myös muiden puolesta, kieriikö joku meistä vielä alas, horjahtaa. Mieheni loi uskoa siihen, että kaikki sujuu hyvin ja "messissämme on hyvä vaellusopas".  Seppi auttoi ammattitaidollaan minut ja muut alas, hän valoi uskoa siihen, ettei mitään tapahdu ja neuvoi myös miten kannatti askeltaa. Ohitettuamme kaikki pahan kohdan mieltäni rauhoitti ajatus siitä, että selvisimme. Loppumatka hymyilytti ja askel keveni. Oli se uskomaton reissu meiltä, "Ötziryhmäläisiltä"! ANNE

 Ötziryhmän helpotuksen huokaus, pahin ohi! Foto: Kimmo


KIITOS KAIKILLE MATKALAISILLE UNOHTUMATTOMASTA MATKASTA!
KIITOS PERHEELLENI, ETTÄ "SAIN MENNÄ"! KIITOS "SAKSALAISELLE SISKOLLENI" TANJALLE, ETTÄ TULIT MEITÄ KATSOMAAN, VAIKKAKIN VAIN LYHYESTI- SE MERKITSI PALJON!

"Sydän kuuluu perheelle", Foto: Anne P. 2014

Tomi, Steiermark 2013 /Österreich Foto: Anne P.

Arttu/ Dachsteinregion Österreich Foto: Anne P.

Niko , Brandnertal 2015/ Österreich Foto: Anne P.

3- Kloster Ettal

Lensimme Helsingistä Müncheniin (Saksa), josta matkamme jatkui bussilla Ettalin luostariin (Saksa) ja Mandarfeniin (Itävalta)! Luostarin opastetulle kierrokselle emme päässeet, mutta pääsimme "osallistumaan kuokkavieraina" kirkossa pidettyihin katolisiin häihin! Poikkesimme myös Klosterladenissa, luostarin myymälässä. Anne

RICHTUNG MÜNCHEN! Foto: Piela S.

RICHTUNG KLOSTER ETTAL + ÖSTERREICH Foto: Arto N.

Kirkon hienot kattomaalaukset! Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Foto: Arto N.

Luostarin pihaa Foto: Piela S.

KLOSTERLADEN  Foto: Arto N.

Luostarin panimon valmistamaa! Foto: Arto N.

4- Schmankerltag in Arzl & komea Benni Raich- Brücke

Ensimmäisenä aamuna monet meistä suuntasivat askeleensa kohti herkkupäiviä/Schmankerltag (Arzl)! Sää ja seura olivat mitä parhaimmat! Tästä oli hyvä aloittaa Pitztalin lomamme! Anne

Tislaamo Foto: Piela S.

Herkkuja herkkupäivillä! Foto: Piela S.

ANDER'S HOFSCHANK, Arzl Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

BLASMUSIK! Foto: Anne P.

BENNI RAICHille omistettu silta Foto: Piela S.

Benni Raich- Brücke Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Kukaan meistä ei hypännyt Benjihyppyä (mahdollista kyseiseltä sillalta) Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

5- Upea ensimmäinen aamu ja päivä

Foto: Arto N.

Mandarfen & Hotel Vier Jahreszeiten, Foto: Arto N. 2015

Ensimmäisen aamun maisema parvekkeelta oli yllätys. Saapumispäivän pilvet olivat väistyneet ja upea laaksonäkymä avautui molempiin suuntiin, vesi virtasi kivisessä uomassa ja gondolihissi nousi lähes pystysuoraan kohti Rifflseetä, jossa juhlittiin Rifflseehütten 75-vuotissynttäreitä messuin ja puhein 2293 metrin korkeudessa. Vaellusoppaamme Seppi kuuluu Kaiserjägereihin ja oli poikineen mukana kunniavartiostossa sulkahattuineen ja kunniamerkkeineen. 

Rifflseehütte 75 Jahre Foto: Arto N.

Foto: Arto N.

Foto: Arto N.

Kunnialaukaukset kuuluivat Jerzensin herkkumarkkinoille asti. Panoramapolulta oli hieno näkymä laaksoon ja huipuille, joiden valloittamisesta ei silloin vielä ollut aavistustakaan. Puolukat, mustikat, juolukat ja variksenmarjat maistuivat.
Rifflseen vieressä kohosi Grubenkopf 2800 metrin korkeudessa. Lampaiden kanssa kiipesimme kohti hiihtohissin määränpäätä. Varvikko muuttui ruohikoksi ja lopulta kivikoksi, joka oli osittain lumen peitossa. Partakorppikotka etsi syötävää korppien kanssa maailman katolla.
Alas oli taivallettava 1200 m. Metsässä kasvoi sembramäntyjä ja pähkinähakit vartioivat ruokaansa äänekkäästi. Käyräsarvinen gemssilauma viihtyi jyrkällä niityllä. Kerkesimme päivälliselle juuri illan pimetessä väsyneinä, mutta ensimmäistä mahtavaa Alppivaelluskokemusta rikkaampina Annen jo soiteltua suojattiensa perään. Murmelirasvan hoitovaikutukset tuli todistetusti testattua yön aikana. Jaana

Foto: Arto N.

6- Bergwandern auf Finnisch

Foto: Piela S.

Alle meine Bergtouren finden ihre kleine Geschichte in meinem Gipfellogbuch und es war für mich nie schwer, die passenden Worte zu finden. Anders bei diesem Reisebericht, den ich für meine Freundin Anne und ihren Blog schreibe. Denn der Grund für diese Wanderung zum Hochzeiger im österreichischen Pitztal waren ausnahmsweise nicht die schönen Berge, sondern eine finnische Wandergruppe, die ihren Urlaub im Pitztal verbrachte.

Foto: Piela S.

 Hierzu muss man wissen, dass mein Herz sehr für Finnland schlägt und ich mit großer Hingabe die finnische Sprache zu lernen versuche. Auf der Suche - vor 10 Monaten - nach einer finnischen Schreibpartnerin lernte ich Anne kennen und spätestens nach unserer 1. Begegnung in Turku im März 2015 war klar, ich hatte eine Freundin gefunden, die ich nicht mehr missen möchte!

Da ich aus Süddeutschland komme, war die Reise ins Pitztal nicht allzu weit, so dass ich mich am Sonntag, 6.9. zusammen mit meinem Mann und meinem Hund Sami auf den Weg machte, um Anne und ihre Gruppe einen Tag zu begleiten. Gegen Nachmittag stießen wir dann im Arzl dazu und Anne stellte mir ihre Gruppe vor. Für mich war das natürlich sehr aufregend, da ich mein Finnisch nun einmal „live“ testen konnte… auf jeden Fall habe ich alle Finnen sofort in mein Herz geschlossen, sie waren alle sehr freundlich, interessiert und geduldig, was meine Sprachkenntnisse und meine Begeisterung für Finnland anging.

Am Montag, 7.9. trafen wir uns dann alle an der Talstation des Hochzeigers für die gemeinsame Wanderung. Seppi, der Bergführer des Hotels „Vier Jahreszeiten“ war auch super nett und hatte eine lockere Art, die Wanderung zu gestalten. 

Foto: Arto N.


Die Stimmung war von Anfang an sehr ausgelassen und fröhlich. Auch mein Hund Sami konnte seine Passion als Hütehund vollends ausleben, er betrachtete den deutsch-österreichisch-finnischen Haufen nämlich als seine Herde, auf die er doch gut aufpassen musste ;-) 

Bergsteiger Sami im Sommer 2015, Foto: Tanja K.

Wer hier allerdings auf wen aufpasst, stellte sich kurz später heraus, als wir eine freilaufende Kuhherde passieren mussten. Für Menschen problemlos, für freche Hütehunde eher kritisch… doch Seppi trieb die Kühe völlig unerschrocken mit einem Wanderstock von uns weg und wir gingen rasch weiter.

An verschiedenen Etappen auf dem Weg zum Hochzeiger gab Seppi interessante Infos über die Berge, die Gegend und die Natur. Anne, die perfekt Deutsch spricht, übersetzte für die Gruppe auf Finnisch, was für mich auch ganz toll war. So wurde eine „normale“ Bergwanderung zu einem Finnisch-Kurs - ich habe an dem Tag bestimmt viel gelernt.

Foto: Arto N.

Foto: Piela S.

Foto: Piela S.

Foto: Anne P.

Obwohl der Anstieg teilweise echt steil war, gingen die Finnen souverän dem Gipfel entgegen. Weder schmale Wege noch ausgesetzte Passagen brachte sie in Bedrängnis. Ich war sehr beeindruckt, sollte man doch meinen, dass Finnen nicht sonderlich bergerfahren sind… aber weit gefehlt!

Foto: Anne P.

Foto: Tanja K.

Foto: Arto N.

Foto: Tanja K.

Nach einer kurzen Rast am Gipfel und dem Eintrag ins Gipfellogbuch (natürlich) ging es bergabwärts zu einer kleinen Alpe, in der wir uns mit Radler stärkten. 

Vor diesem wunderschönen Bergpanorama bekam ich dann auch mein Gruppenfoto mit Seppi und den Finnen, das ich mir so gewünscht hatte - 

(Foto: Tanja K.)

danach wanderten wir durch die bezauberten Landschaften der Pitztaler Alpen zurück zur Bergstation.

Foto: Arto N.

Foto: Arto N.

Foto: Anne P.

Foto: Piela S.

" JAUSE MUSS SEIN" : Foto: Piela S.

Leider hieß es für mich bereits an diesem Abend schon wieder Abschied nehmen, da ich zurück nach Deutschland musste. Obwohl das Treffen mit Anne sehr kurz war, habe ich sehr viele schöne Eindrücke an diesem einen Tag gewonnen und Menschen kennengelernt, die ich sehr ins Herz geschlossen habe. Seitdem lerne ich noch intensiver Finnisch - mein größter Wunsch ist es, diese schöne und einzigartige Sprache irgendwann gut zu beherrschen.

Anne schenkte mir im März ein Schlüsselumhängeband mit dem Schriftzug „Suomalainen voittaa aina“ (= der Finne gewinnt immer). Ich dachte schmunzelnd daran, als ich auf der Autobahn in den Sonnenuntergang fuhr. Die Finnen gewinnen tatsächlich. Vor allem Herzen.

Mein Herz wird immer in Finnland sein.
Sydämeni on aina Suomessa. Kiitos kaikille ihanasta päivästä! Tanja

KIITOS TANJA ( ja BORIS + SAMI), tekstisi tulee tähän myöhemmin vielä suomennettuna!
OLI IHANAA NÄHDÄ TEIDÄT ALPEILLA!! Anne

TANJA & ANNE Foto: Tanja K. 2015

Foto: Tanja K.