5- 15. & 16.9.2014 Tiefentalalm & Rifflsee

Ma 15.9.

Aurinkoinen, viileähkö aamu n. + 10 astetta. Kokoonnuimme aamupalan jälkeen hotellin eteen, odottamaan bussia. Ensimmäinen vaelluspäivä alkoi ”kevyesti” bussin kyydissä.

Poistuimme autosta Eggestall´in pysäkillä, josta alkoi vaellus kohti Tiefentalalmia. Ryhmä oli jaettu ensin ”hitaisiin ja parempikuntoisiin” Meidän ryhmämme oli n. 20 henkilön suuruinen, joten jo koonkin puolesta kulku oli hidasta. Toisinaan reittimme oli aikamoista serpentiinipolkua, mutta niistä selvittiin.

Matkan edetessä pidettiin taukoja, joiden aikana oppaamme Berni selosti monenlaisia asioita; kasveihin, ympäristöön ym. luontoon sekä sen suojeluun liittyvää asiaa.

Saavuimme kuitenkin ihan hyväkuntoisina Tiefentalalmille, 1880m korkeuteen. 

Tiefentalalm, Foto: Anne P.

Lämpömittari näytti jo + 18 astetta, joten osa jäi nauttimaan aurinkoisesta säästä sekä ruuasta ko-paikkaan, osa lähti vielä Bernin kanssa nousemaan ”Wieselle”. Tämänkin pikku nousun aikana opas haki erilaisten havupuiden oksia, selosti niiden ”käyttäytymistä” eri vuodenaikoina sekä tietysti niiden saksankieliset nimet. Hänelle vastaavasti yritimme opettaa niiden nimiä suomeksi.

Kun tämä pikkuryhmäkin oli saanut ruokansa ja juomansa, lähdimme paluumatkalle, jälleen erimuotoisia ja kokoisia serpentiinipolkuja vaeltaen. Saavuimme myös ”Pitztalin Niagaralle”, kuten opas nimitti  Gschwaldtbach´in putousta, joka syöksi vettä 60 m. korkeudesta. 

Foto: Berni

Väsyneinä mutta melko tyytyväisinä saavuimme alas laaksoon, odottamaan bussia ja matkaa kohti hotelliamme.

Ti 16.9.

Viileähkö, mutta aurinkoinen aamu aloitti toisen vaelluspäivämme. Alku jälleen leppoisaa; nousu hotellimme vierestä gondolihissillä Rifflseelle, joka vihreävetisenä välkkyi edessämme, päästyämme ylös. Kiersimme järven, jonka rannalla heti näimme lampaita karitsoineen. Kaksi mustaa karitsaa lienevät olleet vain muutaman päivän ikäiset.

Foto: Oili I.

Foto: Oili I.

Vaikka Rifflseehütte( 2293m) oli aivan ”nenämme” edessä, vei Berni meidät  panodraamapolkua pitkin, siis alppirinnettä kiertäen, Hütelle. Nautintojen jälkeen aloitimme laskun kohti Taschachalmia, melkoisen kivikkoista ja juurakkoista polkua pitkin. Matkalla näimme mm. hevosia ja poneja laitumella.

Taschachalmilla (1796m) nautimme snapsit, jonka jälkeen ”kevein jaloin” kuljimme autotietä pitkin kohti hotelliamme. Vaelluspäivämme pituus oli n. klo 9 – 14.30. Saimme taas nauttia koko päivän aurinkoisesta ja melko tyynestä säästä sekä Bernin moninaisista tarinoista. (Oili)