6- 16.9.2014 Gahwinden (2 648 m.)

Eilisen jäljiltä jalat tuntuivat jäykiltä. Niinpä oli hyvä, että olin ilmoittautunut aamun vesijumppaan. Mario veti tehokkaan puolituntisen pötkyläjumppaa. Runsaan aamiaisen jälkeen kokoonnuimme taas pihalle ryhmiin jakoa varten. Arvelutti tarjoutua Seppin porukkaan, kun osa eilisestä ryhmästämme siirtyi toiseen. Seppi kelpuutti minut, joten  päätin uskaltaa. Meitä oli seitsemän suomalaista (Anne, Anneli, Henna, Heta, Jari, Kai ja minä Leena), neljä saksalaista ja kaksi sveitsiläistä. Hotellin bussilla menimme Plangeroßin parkkipaikalle (1612m). Siitä lähdimme polkua suoraan ylöspäin. Viitan mukaan Rüsselsheimer Hüttelle  (2328m) oli 2 tunnin patikointi. Matkalla oli vain pieniä pysähdyksiä puseron riisumiseksi ja nestetankkaukseen. Myöntää täytyy, että välillä pisti puuskuttamaan ja hikikin oli. Niinpä tuntui mukavalta, kun Hütte näkyi vain muutaman minuutin kävelyn päässä. Olimme tulleetkin reipasta vauhtia, sillä matkaan oli kulunut vain 1h 40min. Yllätyimme, kun Seppi ilmoitti, että ei pidetäkään taukoa Hüttellä, vaan jatkamme heti matkaa. Keittiöön vain ilmoitettiin lukumäärämme paluumatkan ateriointia varten.

(niin yllättyi Annekin).

Seppi und Leena, Foto: Anne P.

Rüsselsheimer Hütte und kleine Pause, Foto: Anne P.

 Matka jatkui kohti Gahwinden huippua (2649m). Polku oli kivikkoinen. Pahimmissa jyrkänteissä oli onneksi ketju, mistä pitää kiinni. Ristillä teimme ensi kerran Berg Heil-tervehdyksen. Henkeäsalpaavakin tuntuu liian laimealta sanalta kuvaamaan tunnelmaa ja huipulta avautuvaa näkymää.

Jottei matkan teko olisi ollut liian helppoa, Seppi keräsi reppuihimme kiviä. Hän tarvitsi niitä tulevaan takkaansa. 

Foto: Anne P.

"RICHTUNG HIMMEL"/ TAIVASTA KOHTI", Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

" ES GIBT KEINE WORTE DAFÜR"/ "TUOHON EI LÖYDY SANOJA", Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

 Kivireppuinemme lähdimme takaisin Hüttelle, jossa meitä odotti paikallinen pannari (KAISERSCHMARRN). Pannari oli maukasta, mutta annokset niin suuria, että kaikki lautaset eivät tainneet tyhjentyä porukka-avusta huolimatta.

Foto: Anne P.

Foto: Anne P.

KAISERSSCHMARRN, Foto: Anne P.

Unterwegs/ Liikenteessä, Foto: Anne P.

Meitä hieman vähemmän vaeltaneita opastettiin kengännauhojen sitomisessa ennen alarinteeseen lähtöä. Nauhat kiristettyämme lähdimme vinhaa vauhtia kohti laaksoa. Välillä riitti turvautuminen omiin sauvoihin, välillä ketjuun, mutta jyrkimmässä kohdassa nojauduimme Sepin olkapäähän. Taukoja ei juuri pidetty. Viimeisen vartin ajan jalkani olivat aivan tönköt. Käsivoimilla sauvojen avulla selvisin kuitenkin muiden mukana. Parkkipaikalla luovutimme kivet Sepille. Kun istuimme bussiin, alkoi sataa. Seppi oli ilmeisesti osannut aavistaa sadekuuron eikä siksi pitänyt taukoa.

Patikoidessa ei juuri voi katsella ympärilleen ellei pysähdy. Sen panin merkille, että tutun oloisia kukkia oli polun varressa. Kukat olivat saaneet runsaasti alppiaurinkoa, sillä värit olivat syvemmät kuin vastaavilla Suomen kukilla. Uutena lajina opin tuntemaan rauhoitetun hopeaohdakkeen.

Patikoinnin jälkeen oli mukava rentoutua uimassa ja saunassa. Hotellin monipuoliseen tarjontaan kuului tällä kertaa jooga. Olikin aika tehokas. Illan päätteeksi syötiin taas ties kuinka monen lautasen illallinen.

Jälkikäteen ajatellen minulle tämä oli viikon raskain, mutta paras vaelluspäivä. (LEENA T.)

Kiitos Leena tästä kirjoituksesta, kuvailit retkeämme mitä parhaimmin.Itseltä loppuivat sanat tältä matkalta, tuolla korkealla tunsi itsensä niin pieneksi, mutta onnelliseksi. Soitin huipulta kotiin miehelleni ja itkin. Henkinen kokemus. ANNE

BERG HEIL, Foto: Anne P.