Pitztal 2014-2015: 2- LEBE DEN TRAUM- Elä unelmaa!

Foto: Anne P. ( Kristallwelten, Wattens)

LEBE DEN TRAUM

kuvan otin Kristallimaailmasta, kuvasta tuli heti mieleen oma elämä ja matkat perheeni kanssa, mutta myös opiskelijoiden...

saksankieliset maat ovat niin lähellä sydäntäni, että tunnen joka kerta eläväni unelmaani saadessani vierailla niissä ja näyttää muillekin esim. Itävallan hienoutta!

Tekemämme matka aiheuttaa edelleenkin niin suuria tunteita, että tätäkin tekstiä kirjoitan kyyneleet silmissä...

YHTEINEN MATKAMME oli niin hieno ja hienoa on myös jakaa kokemukset vielä kerran kanssanne YHTEISESSÄ ITÄVALTAILLASSAMME OPISTOLLA 24.10.2015

Alla olevan kuva on keskiviikon vaellukselta ja otsikoksi laitoin mustavalkoisesta mielestä. Keskiviikon vaellus oli viikon hienoin, mutta myös eniten (pelon) tunteita herättänyt vaellus.

" Kuva on mustavalkoinen, niin on mielikin" Foto: Heikki

Ensimmäistä kertaa elämässäni sain jonkinlaisen hengenahdistuksen kavutessamme viimeiset metrit "Seppin vuoristojärveä" ihailemaan. Vaellusta oli takana jo pitkä matka ja jalat tärisivät jo valmiiksi, lihakset olivat hapoilla. Ilma viileni huipputasannetta kohden ja tuuli oli kylmä. Jalkojen väsymisen ja kohmeisen olon keskellä iski itselleni vielä pelon tunne kiemurrellessamme liukasta, märkää rinnettä pitkin. Alas oli iso pudotus. Mieleni valtasi pelko putoamisesta, omasta tai toisten, ja henkeni salpaantui. Jollain ilveellä pääsin ja pääsimme kaikki määränpäähän, jossa Seppi kiemurteli itsekseen vielä alas järveä kohden ja muut ottivat kuvia ja nauttivat upeista maisemista.

Foto: Heikki

Minä itkin aurinkolasieni takana, peläten edessä olevaa alastuloa. Kimmolle uskalsin kertoa pelostani. Laitoin myös miehelleni viestin Suomeen. Pelkäsin myös muiden puolesta, kieriikö joku meistä vielä alas, horjahtaa. Mieheni loi uskoa siihen, että kaikki sujuu hyvin ja "messissämme on hyvä vaellusopas". Seppi auttoi ammattitaidollaan minut ja muut alas, hän valoi uskoa siihen, ettei mitään tapahdu ja neuvoi myös miten kannatti askeltaa. Ohitettuamme kaikki pahan kohdan mieltäni rauhoitti ajatus siitä, että selvisimme. Loppumatka hymyilytti ja askel keveni. Oli se uskomaton reissu meiltä, "Ötziryhmäläisiltä"! ANNE

Ötziryhmän helpotuksen huokaus, pahin ohi! Foto: Kimmo

KIITOS KAIKILLE MATKALAISILLE UNOHTUMATTOMASTA MATKASTA!
KIITOS PERHEELLENI, ETTÄ "SAIN MENNÄ"! KIITOS "SAKSALAISELLE SISKOLLENI" TANJALLE, ETTÄ TULIT MEITÄ KATSOMAAN, VAIKKAKIN VAIN LYHYESTI- SE MERKITSI PALJON!