Minulla on sellainen paha
maine, että hemmottelen lemmikit pilalle. Niin kävi nyt taaskin:
Suurin osa ryhmästämme lähti
Innsbruckiin shoppailemaan ja tutustumaan
Tirolin pääkaupunkiin. Osa
meistä jäi kuitenkin vuorille vaeltelemaan niin kuin viime vuonnakin.
Tällä kertaa lähdimme
katselemaan vaellusopas Seppin opastuksella hotellimme yläpuolella olevan Rifflseen
yläpuolisia maisemia. Kohta Rifflseen jätettyämme alkoivat murmelit vihellellä.
Seppi osoitti minulle vastakkaiselta rinteeltä muutamia näitä isokokoisia
jyrsijöitä. Katso tuolla, ja tuolla – ja tuolla! Minä totesin kohteliaasti –
hienoa – super, vaikka en havainnut yhtäkään eläintä. Olivat kai niin maaston
värisiä. Niiden kaivamia 15 cm halkaisijaltaan olevia pesäkoloja kyllä nähtiin.
Sitten murmelien vihellykset lakkasivat. Syynä oli kuulemma lampaitten
ilmestyminen maisemaan. Nämä kaksi eläinlajia eivät viihdy samalla alueella -
tai ainakin toinen vaikenee ja häipyy piiloon.
Siinä edelleen vaellettuamme
ylemmäs ja ylemmäs lammaslauma alkoi seurata meitä varovasti noin 50 metrin
päässä. Tehtyämme patikointia tovin Seppi pyysi meitä lepäämään ja
hiljentymään. Itse hän pani oikein maata reppu päänalusena. Jotkut meistä
tekivät samoin ja nauttivat täysin siemauksin vuoriston ilmasta ja
hiljaisuudesta. Läheinen vuoristopuro ainoastaan solisi. Se sopi täydellisesti
tähän sinfoniaan. Minä ja muutama muu alkoi kaivaa repusta evästä sopivan
tilaisuuden tullen.
Minulla oli Suomesta saakka
säilynyt eväspussissa Jokioisten leipomon kanelipitkoa, suurinta herkkua
leivonnaisten joukossa. Siinä aivan lähellä olivat lampaat katselemassa
puuhiamme. Antaisikohan jollekin Jokioisten kanelipitkoa? No tietysti! Se oli
virhe. Kohta oli koko lammasporukka siinä kärkkymässä. Ne riemastuivat kovin. Yksi kirmaisi ilosta ja teki noin 10 metrin
hirmuloikan takajalat ilmassa saksipotkua lyöden pudoten viisi metriä alempana
olevalle tasanteelle. Harmi, ettei tullut kuvaa tuosta takapotkuloikasta! Lauma
ei ollut enää vain minulta odottamassa makupaloja, vaan se hajaantui penkomaan
meidän muidenkin reppuja.
Hätistelimme lampaita pois.
Seppi vain nukkui. Hänen reppuaan lammas sai pisimmän aikaa kaivaakin. Harmi,
pilasin toimillani hienon hiljaisuuden hetken.
 |
| Foto: Pekka A. 2015 |
 |
| Foto: Pekka A. |
 |
| Foto: Pekka A. |
 |
| Foto: Pekka A. |
Eivät ne mitään Jokioisten
pitkoa olisi tarvinneetkaan. Pulleita olivat. Koko kesän olivat laiduntaneet
ylhäällä alppirinteillä. Viikon parin päästä niillä oli edessään – Almabtrieb-
alasajo laaksoon talvehtimaan. Pekka
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen