Lähdin
ensimmäistä kertaa Alpeille vaeltamaan. Urheilullisena naisena omistin
urheiluvarusteita moneen lähtöön, etenkin juoksuihin. Omistin n. 15 vuotta
vanhat tunnetun vaelluskenkämerkin valmistamat Gore Tex-kalvolliset kengät,
joita en tosin ollut käyttänyt moneen vuoteen. Ne näyttivät hyväkuntoisilta. Olin
kuullut etukäteen oppaamme Sepin tarkistavan alussa, että kaikilla on kunnon
jalkineet. Edellisellä viikolla työkavereiden kanssa lähdöstä keskustellessani
pieni epäilys esitettiin jalkineiden todellisesta kunnosta. Mutta enpä ehtinyt
niitä sitten Suomessa testaamaan. Maanantai-aamuna lähdimme ensimmäiselle
vaellukselle. Ryhmä jaettiin kahteen ryhmään: Seppi lähti vetämään vaativampaa
ryhmää ja Mario helpompaa. Kenkäni menivät hyvin läpi Seppin
ulkonäkötarkastuksessa. Entisenä maratoonarina mieleni teki tietysti heti
kokeilla kuntoani Seppin ryhmässä, mutta kesäkuun alussa suoritettu polven
tähystysleikkaus ja epäröin polven käyttäytymistä uudenlaisissa maisemissa,
joten päätin jäädä Marion ryhmään.
 |
| Jerzens Foto: Arto N. |
 |
| Foto: Piela S. |
Paluumatkalla
poikkesimme sembramäntytehtaalle, missä maistelimme likööriä ja ostimme
terveystuotteita tuliaisiksi.
 |
| Foto: Piela S
Siellä alkoi toisen kengän pohja tuntumaan
kummalliselta. Ajattelin, että pohjan uriin on tarttunut puupala tai kivi.
Vasta hotellissa riisuessani jalkineita huomasin, että toisen kengän pohja oli
puoliksi irronnut. Mikä onni, etten lähtenyt Seppin kuulemma tosi vaativan
ryhmän mukaan kivikkoihin. Seppi ja muu ryhmä olisivat olleet kanssani
vaikeuksissa pohjattomilla kengillä, joita olisi varmaan yritetty teipata tms. Olisin pilannut koko ryhmän retken. Mutta nyt
ei ollut hätää: kylästä löytyi Intersport, ja sieltä toisena sovitettava parina
löytyivät sopivat vaelluskengät. Näillä tehtiinkin tosi lenkki keskiviikkona,
josta toisessa jutussa.
|
Ostaminen
kävi muuten lähes yhtä nopeasti kuin aamulla vaellushousujen osto Jerzensissä,
missä loppuryhmää odottaessani huomasin paikallisen urheilukaupan edessä
aletangossa vaellushousuja. Tietysti se piti tarkistaa ja olihan siellä oma
kokokin. Mutta eihän minulla ollut kuin muutama kymppi kahvirahaa mukana; ei
hätää, porukastamme Antero sattui seisomaan vieressäni ja sanoi, että
luottokortti löytyy. Housut sovitettiin ja istuivat loistavasti. Kiitos Anteron
ne jäivät jalkaani. Tämä oli siis jo alkua varusteiden uusimiselle.
Mitä
opin: Varusteet kannattaa testata kotona!
 |
| Wanderschuhe, Dachsteinregion 2013 Foto: Anne P. |
Keine Kommentare:
Kommentar veröffentlichen